Miten motivoida lapsi harjoittelemaan jalkapalloa omatoimisesti? Katso käytännön vinkit, harjoitteet ja ideat pallonkäsittelyyn, pujotteluun ja harhautuksiin.
Miten saada lapsi harjoittelemaan jalkapalloa omatoimisesti? Mitä kannattaa harjoitella ja kuinka usein?
Omatoiminen harjoittelu on tärkeä osa nuoren jalkapalloilijan kehittymistä. Joukkueharjoituksissa opitaan pelaamaan yhdessä, mutta pallon kanssa vietettyä aikaa ja tuhansia toistoja voidaan kerätä myös omalla pihalla, kentällä tai vaikka kotona.
Omatoimisen harjoittelun ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa pitkiä ja raskaita treenejä.
Joskus 10–15 minuuttia pallon kanssa voi olla juuri sopiva harjoitus.
Tärkeintä on, että lapsi innostuu tekemisestä ja harjoittelusta muodostuu vähitellen luonnollinen osa arkea.
Mitä omatoiminen harjoittelu tarkoittaa?
Omatoiminen harjoittelu tarkoittaa harjoittelua, jonka lapsi tekee joukkueharjoitusten ulkopuolella.
Se voi olla esimerkiksi:
- pallon kuljettamista pihalla
- pujottelua
- syöttämistä seinään
- pallonkäsittelyä
- harhautusten harjoittelua
- laukauksia
- pomputtelua
- kehonhallintaa
- liikkuvuutta ja venyttelyä
- tai yksinkertaisesti pallolla leikkimistä.
Omatoimisen harjoittelun ei tarvitse aina edes näyttää harjoittelulta.
Kun lapsi kokeilee uusia temppuja, keksii pallon kanssa omia haasteita tai yrittää rikkoa oman ennätyksensä, tapahtuu samalla paljon oppimista.
Miksi omatoiminen harjoittelu on tärkeää jalkapallossa?
Jalkapallo on taitolaji.
Pallon kuljettaminen, ensimmäinen kosketus, syöttäminen, laukominen ja harhauttaminen kehittyvät ennen kaikkea tekemällä.
Joukkueharjoituksissa yhden pelaajan pallokosketusten määrä on väistämättä rajallinen. Omatoimisessa harjoittelussa lapsella voi puolestaan olla pallo käytännössä koko ajan jaloissaan.
Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä.
Jos lapsi tekee 15 minuutin harjoituksen ja koskettaa palloa keskimäärin kerran sekunnissa tai kahdessa, hänelle voi kertyä lyhyessäkin harjoituksessa satoja pallokosketuksia.
Kun tällaisia pieniä harjoitushetkiä kertyy viikkojen ja kuukausien aikana, toistojen määrä kasvaa valtavasti.
Omatoiminen harjoittelu ei tarkoita mahdollisimman paljon harjoittelua
Tämä on tärkeä erottaa toisistaan.
Lapsen kehityksen kannalta enemmän ei automaattisesti tarkoita parempaa.
Harjoittelun lisäksi lapsen arkeen kuuluvat joukkueharjoitukset, pelit, koululiikunta, välitunnit, muu liikunta ja vapaa leikki.
Myös palautuminen, ravinto ja riittävä uni kuuluvat harjoitteluun.
Suomalaisten 7–17-vuotiaiden liikkumissuosituksessa suositellaan vähintään 60 minuuttia reipasta ja rasittavaa liikkumista päivässä ikä ja yksilö huomioiden. Liikkumisen olisi hyvä olla monipuolista, ja myös liikkuvuuteen sekä palautumiseen tulisi kiinnittää huomiota.
Siksi omatoimisen jalkapalloharjoittelun tarkoituksena ei ole täyttää lapsen jokaista vapaata hetkeä ohjatulla harjoittelulla.
Myös vapaa pelaaminen ja kavereiden kanssa liikkuminen ovat arvokkaita.
Kuinka usein lapsen kannattaa harjoitella omatoimisesti?
Yhtä kaikille sopivaa määrää ei ole.
Hyvä lähtökohta on:
mieluummin vähän ja usein kuin harvoin ja valtavasti.
Esimerkiksi 10–20 minuutin pallollinen harjoitus muutamana päivänä viikossa voi tuoda jo paljon laadukkaita toistoja.
Jos lapsi haluaa jatkaa pidempään, hienoa.
Joskus harjoitus voi kestää vain viisi minuuttia.
Sekin lasketaan.
Tärkeämpää kuin kellon tuijottaminen on saada lapselle tunne:
”Minä haluan kokeilla vielä kerran.”
Mitä jalkapalloilijan kannattaa harjoitella omatoimisesti?
1. Pallonkäsittely
Pallonhallinta muodostaa hyvän perustan lähes kaikelle muulle.
Kokeile esimerkiksi:
- nopeita kosketuksia jalkojen välissä
- pallon liikuttamista jalkapohjalla
- sisä- ja ulkosyrjäkosketuksia
- pallon vetämistä taakse ja siirtämistä sivulle
- eri jalan osien käyttämistä.
Tavoitteena on vähitellen oppia hallitsemaan palloa molemmilla jaloilla ja erilaisissa asennoissa.
2. Kuljettaminen ja pujottelu
Aseta muutama tötsä, pullo tai muu turvallinen merkki jonoon.
Kuljeta niiden välistä.
Kun tavallinen pujottelu onnistuu, muuta tehtävää:
Vain oikealla jalalla → vain vasemmalla → molemmilla jaloilla → jalkapohjalla → mahdollisimman pienillä kosketuksilla → vauhdikkaasti.
Näin yhdestä yksinkertaisesta harjoitteesta syntyy monta erilaista haastetta.
Tähän TrainTrail tarjoaa erinomaisen treenin, jota hyödyntävät useat ”juniori-akatemiat” ihan alkuvaiheessa.
3. Harhautukset
Harhautuksen harjoittelussa ei riitä pelkkä jalkojen liike.
Kokeile esimerkiksi:
- Lähesty pallon kanssa kuviteltua puolustajaa.
- Tee selkeä liike pallon yli.
- Pudota samalla olkapäätä ja siirrä kehon painoa.
- Siirrä pallo nopeasti toiselle puolelle.
- Kiihdytä pois harhautuksen jälkeen.
Hyvä harhautus yrittää saada vastustajan uskomaan, että olet menossa toiseen suuntaan.
4. Syöttäminen ja ensimmäinen kosketus
Seinä voi olla erinomainen harjoituskaveri.
Syötä pallo seinään ja ota palautuva pallo haltuun.
Vaihtele:
oikea jalka → vasen jalka → ensimmäinen kosketus sivulle → yhdellä kosketuksella takaisin.
Kun harjoitus alkaa sujua, nosta vauhtia.
5. Pallolla hassuttelu
Kaiken harjoittelun ei tarvitse olla ennalta määrättyä.
Anna itsellesi esimerkiksi kaksi minuuttia aikaa tehdä pallolla mitä tahansa.
Käännöksiä, pyörähdyksiä, jalkapohjakosketuksia, harhautuksia, suunnanmuutoksia ja omia temppuja.
Keksi jotain, mitä et ole koskaan aikaisemmin kokeillut.
Tällainen vapaa pallonkäsittely haastaa koordinaatiota ja voi samalla pitää harjoittelun leikillisenä.
Molemmat jalat mukaan harjoitteluun
Lapselle muodostuu yleensä nopeasti vahvempi jalka.
Siksi harjoituksissa kannattaa tietoisesti käyttää myös heikompaa jalkaa.
Yksinkertainen tapa on tehdä sama harjoite:
ensin oikealla – sitten vasemmalla – lopuksi molemmilla.
Heikomman jalan käyttäminen voi aluksi tuntua vaikealta.
Juuri siksi sitä kannattaa harjoitella.
Nopeus ei ole ensimmäinen tavoite
Kun lapsi opettelee uutta liikettä, sitä ei tarvitse tehdä heti mahdollisimman nopeasti.
Ensin:
oikea tekniikka → hallittu suoritus → lisää vauhtia.
Kun liike alkaa tuntua tutulta, sitä voidaan tehdä nopeammin ja yhdistää muihin liikkeisiin.
Jalkapallossa tekniikka pitää lopulta pystyä tekemään vauhdissa, mutta harjoittelun alkuvaiheessa rauhallinen tekeminen helpottaa uuden liikkeen oppimista.
Katse välillä pois pallosta
Palloa opetellessa sitä saa tietenkin katsoa.
Kun harjoite alkaa sujua, kokeile nostaa katsetta välillä ylös.
Jalkapalloilijan täytyy pelissä nähdä pallon lisäksi:
- pelikaverit
- vastustajat
- vapaa tila
- maali
- seuraava pelitilanne.
Voit tehdä harjoituksesta leikin: kuinka monta kosketusta pystyt tekemään samalla kun katsot välillä eteenpäin?
Miten motivoida lapsi omatoimiseen harjoitteluun?
Tämä saattaa olla koko asian vaikein kysymys.
Harjoitteita löytyy valtavasti.
Haasteena ei yleensä ole keksiä mitä tehdä, vaan saada lapsi haluamaan tehdä sitä.
Yksi keino on tehdä edistyminen näkyväksi.
Lapsi voi esimerkiksi:
- kerätä harjoitusmerkintöjä
- yrittää rikkoa omia ennätyksiään
- suorittaa pieniä haasteita
- seurata harjoittelupäiviään
- ansaita tarroja onnistumisista.
Tavoitteen ei tarvitse aina olla:
”Tule paremmaksi jalkapalloilijaksi.”
Se on lapselle valtavan suuri ja kaukainen tavoite.
Paljon konkreettisempi tavoite on:
”Saanko tänään seuraavan tarran?”
Pienestä tavoitteesta voi vähitellen muodostua tapa.
Vanhemman tehtävä ei ole olla valmentaja
Omatoimisen harjoittelun yksi tärkeimmistä ajatuksista on juuri sana omatoiminen.
Vanhemman ei tarvitse seistä vieressä korjaamassa jokaista pallokosketusta.
Sen sijaan vanhempi voi kysyä:
”Mikä onnistui tänään paremmin kuin viimeksi?”
Tai:
”Minkä uuden tempun opit?”
Huomio siirtyy virheistä onnistumiseen ja lapsen omaan kokemukseen.
Jos lapsi lähtee itse pallon kanssa ulos, ollaan jo erittäin tärkeän asian äärellä.
Muista myös juominen, syöminen ja palautuminen
Jalkapalloilijan kehitys ei tapahdu vain pallon kanssa.
Harjoittelun rinnalla lapsi tarvitsee riittävästi ruokaa, nestettä, lepoa ja unta.
Siksi hyviä rutiineja kannattaa opetella jo nuorena.
Harjoittelupäivän kokonaisuus voi olla yksinkertaisesti:
Syö → juo → harjoittele → palaudu → nuku.
Myös kansallisessa lasten ja nuorten liikkumissuosituksessa korostetaan monipuolisen liikkumisen lisäksi palautumista ja riittävää unta.
TrainTrail tekee omatoimisesta harjoittelusta näkyvää
TrainTrail syntyi juuri tästä ajatuksesta:
Miten lasta voisi kannustaa harjoittelemaan ilman, että vanhemman tarvitsee jatkuvasti käskeä?
TrainTrail on lapsille suunnattu mobiilivapaa tarrakirjasarja, jossa harjoitteet, tavoitteet ja pienet palkinnot yhdistyvät.
Idea on yksinkertainen:
1. Valitse harjoite.
2. Harjoittele.
3. Saavuta tavoite.
4. Ansaitse tarra.
5. Jatka kohti seuraavaa tavoitetta.
Samalla kirjat kannustaa kiinnittämään huomiota myös esimerkiksi veden juomiseen, ruokailuun, kehonhallintaan ja liikkuvuuteen.
Puhelinta tai tablettia ei tarvita.
Tarvitaan pallo, pieni tila ja halu kokeilla. Toki myös ”tötsät” mutta tötsinä toimii mikä tahansa 🙂
Tärkein tavoite ei ole täydellinen suoritus
Lapsen omatoimisen harjoittelun tärkein tulos ei välttämättä ole hienompi harhautus tai sata onnistunutta pallokosketusta.
Vielä arvokkaampaa voi olla se, että lapsi oppii ajattelemaan:
”Minä pystyn harjoittelemalla oppimaan tämän.”
Kun harjoittelusta syntyy onnistumisen kokemuksia, lapsi voi alkaa hakeutua pallon kanssa harjoittelemaan omasta tahdostaan.
Silloin omatoimisesta harjoittelusta ei enää tarvitse muistuttaa.
Siitä on tullut tapa.
Kokeile tänään
Ota pallo ja harjoittele vain 10 minuuttia.
Valitse yksi taito, jonka haluat oppia.
Älä yritä tehdä kaikkea kerralla.
Kun kymmenen minuuttia on täynnä, kysy itseltäsi:
Mikä onnistui tänään paremmin kuin eilen?
Siitä alkaa oma TrainTrail.